Mikä vittu ihmisiä riivaa ratikoissa?
Onko jossain sporankäyttöohjeissa, joita on HKL:n toimesta jaettu kuutena kappaleena, kolme kertaa vuodessa, joka kotiin, paitsi meille, kerrottu, että jos olet syrjäytynyt, pahanhajuinen, kovaääninen, alkoholisoitunut, ilmavaivainen, verinen, 14:n lapsen äiti ja muutenkin vajaa tai mielenvikainen, niin hengaa ratikoissa ja ratikkapysäkeillä ja aiheuta kanssaihmisillesi mahdollisimman paljon vitutusta ja pahaa mieltä?
Ja miksi se olen aina MINÄ, jonka he etsivät kohteekseen? Lukeeko minun nimeni ja osoitteeni ja tuntomerkkini ja käyttämäni raitiolinjat niissä huumeklinikoiden ja avohoitolaitosten asiakkaiden odotushuoneen pöydältä löytyvissä brosyyreissä?
Muutama päivä sitten taas eräs yllämainittuihin kategorioihin osin kuuluva hahmo aloitti sen geneerisen messuamisensa ratikassa ja yllätys yllätys, valitsi minut taas avautumiskohteekseen aloittaen sillä tutulla "Arvaa mitä? Arvaa mitä mä tiedän? ARVAA! Arvaa mitä?"-hokemalla, johon kyllästyneenä vastasin noin viiden toiston ja tökkimisen jälkeen että "NO?" ja kaveri yllättäen toteaakin, että hänpä tietääkin maailman parhaan täytetyn jauhelihamurekkeen ohjeen, jota alkoi sitten ystävällisesti kertoa käytävän toisella puolella istuvalle satanistipojalle, joka kuunteli tappokäskyjä iPodistaan niin intensiivisesti, ettei edes tajunnut, että nyt paljastetaan maailmanluokan salaisuuksia. Sääli, että pysäkkini tuli, olisin voinut kokeilla oliko siitä ohjeesta mihinkään.
Mutta aiheeseen liittyen, muistin erään toisenkin tapauksen, joka on jäänyt palavana mieleni takametsien kiviliitukartoille ja jaankin sen nyt alkuperäisessä muodossaan teille kaikille:
4. toukokuuta 2007
Kylähulluaiheeseen sopivasti liittyen, eilen odottelin ratikkapysäkillä aivan kiltisti ja viattomasti kulkuneuvoa saapuvaksi, kun keski-ikäinen, peruskotirouvan näköinen nainen pysähtyy eteeni ja jää katsomaan minua. Oletin että hän aikoo ehkä kysyä minulta tietä tai jotain muita ohjeita - mutta se mitä seuraavaksi tapahtui, oli odottamattomuudessaan niin täydellistä että hetken aikaa mietin olenko hereillä vai onko tämä kenties piilokamera. Aivan äkkiarvaamatta tämä maailman normaaleimman oloinen täti suorittaa edessäni täydellisen natsitervehdyksen ja karjaisee "Sieg HEIL!!!", lyö kannat yhteen, kumartaa ja kävelee pois. Varmaan sanomattakin selvää että jengi tuijotti minua sekä häntä aika pitkään. Minulla oli sillä hetkellä päälläni aurinkolasit, musta rottatakki ja mustat reisitaskuhousut, ei mitään natsisimiin liittyvääkään. Olin ja olen edelleenkin hyvin hämmentynyt.
Muistan tuon vieläkin kuin eilisen päivän. Samaan ratikkaan nousseet, tapahtumaa vierestä seuranneet, pakenivat minua ratikan etupäähän ja pälyilivät minua koko matkan IHAN KUN SE HULLU OLIS VITTU OLLU JOKU MUN KAVERI SAATANA!
Nyt ei enää Paulakaan auta, ja Pavarottikin on kuollut.
No comments:
Post a Comment