Vitun eksoottiset siiderit

No joo joo. En ole kirjoittanut aikoihin ja te luuserit jo kuvittelitte päässeenne minusta loistavan alun ja pettymystä herättäneen jatkon jälkeen eroon.
No, luulitte väärin.
So.. I'm back - with a vengeance.

Ja siksipä aloitankin heti hilpeästi että MITÄ VITTUA PISTE FI?
On kesälomani ensimmäinen päivä ja hikoiltuani kaksi tuntia salilla ihanasti ja limaisesti kaikkien ihanien ja limaisten, hormoneissaan kylpevien karvakäsien tarkkailun alaisena, livahdan kauppaan ajatellen palkitsevani itseni yhdellä siiderillä (Aiheesta lisää Juhani Seppänen: Selvästi juovuksissa, 2006, Otava.), samalla kun ostan rokkistaralle hänen urheilusuorituksestaan, ja perjantaista, ansaitsemansa oluet.

Mitä huomaankaan tarjonnassaan erittäin mielikuvituksekkaan lähikauppani stimuloivassa juomahyllyssä? Twist-merkkisen oudonnäköisen vaalenpunaisen siideritölkin. Lähestyn sitä varovaisena, odotusta täynnä, ja lähemmäs päästyäni huomaan siinä koukeroita, jotka hetken okulaarejani säädettyäni, tunnistan atsteekki/inka/maya -tyylisiksi naamahahmoiksi.

Villiinyn. Olenhan inkafani. Hienoja  miehiä. Tykkäsivät auringosta, verestä ja kaakaosta. Jes. Nyt siis päästään kunnon tunnelmaan. Alan tosin näissä mietteissäni myöskin pohdiskella, että mitähän erikoista tässä juomassa muuta on, kuin pakkaus. Kyljessä lukee, cherimoyasiideri. Mikä että? Cherimoya. Kaikkihan cherimoyan tietää. Vanha kunnon tserkkis. Kuitenkin samaan aikaan kyljessä lukee myös "Aidoista omenoista tehty". Päättäisivät jo. Itse päätän epäilyistäni huolimatta lunastaa tölkillisen tätä inkojen ihmejuomaa. Eihän tässä voi hävitä. 
MUTTA KUINKAS SITTEN KÄVIKÄÄN?

VOI TERVE! Voiko mikään litku enää pahemmalta maistua! Koko paska maistuu päivän vanhalle, lauteille hautumaan levitetylle punaviinille, joka on kaavittu ikkunalastalla lasiin ja paniikissa lyöty bonaquat päälle..
OLEN RAIVOISSANI! Googlaan heti tämän syntipukin, cherimoyan, odottaen että tuloksena on raadonmakuinen rehuhdelmä jota nämä andien kuninkaat syöttävät sairaille laamoille ja tyypeille, jotka ei vaan muuten kuole. Mutta ei. "A mouthwateringly delicious, sweet, creamy, subtropical fruit, organically grown in New Zealand, combining the exotic flavours of pineapple, papaya, passionfruit, banana, mango and lemon into one luscious delight. Mmmmmmm."

Ystäväni, voin uskaltautua väittämään, ettei tässä juomassa ollut yhtäkään näistä hedelmistä. Ehkä teurasjätettä ja suojakaasua, mutta ei hedelmiä. Sitäpaitsi, miten noin monta hedelmää voi edes saada tungettua yhteen? Olen kaikesta tästä erittäin ymmälläni. Mikä VITTU siinä on, ettei siidereitä voida vittu tehdä omenoista tai päärynöistä saatana vaan jostain helvetinmonkuloista, joita kaivetaan varta vasten jostain saatanan sademetsästä! Tyhmähän ei ole se joka myy vaan joka maksaa - tiedetään, MUTTA SILTI? Ilmassa on rajun pettymyksen, hien, sisäelinten ja latentin agression haju.

Nyt on kesä pilalla. Haluan satuttaa jotakuta.

Gooooood morning, Vietnaaaaaaaam..

Viimeisimmästä bloggauksesta onkin jo aikaa, kiitos kaikille, jotka ovat asiasta muistuttaneet tappavan ahdistavalla frekvenssillä, yritän tämän viikon, ehkäpä jopa tämän päivän aikana, saada jotain asian eteen aikaiseksi.
Hiljaiseloani en ala selittelemään, koska eipä se teitä kiinnosta vittujakaan.